Ajattelin tämmöisen aiheen ottaa kirjotettavaksi.
Topilla siis on erityispiirteitä, jotka vahvasti viittaa Aspergerin oireyhtymään. Se vaati vanhemmalta paljon, kaikki tekeminen ja meneminen pitää miettiä Topin kannalta. Mitään extemporee juttuja ei voi noin vain tehdä. On omat taistelunsa viranomaisten kanssa, jotka ei noin vaan ymmärrä että Topi on lapsi jolla on vahvojakin erityispiirteitä, ja ne ei johdu mun huonosta vanhemmuudesta tai siitä että Topi olisi millään sorttia tyhmä. Joudun välillä ottaa kovaakin Topin kanssa yhteen, ja sillon miettii ehkä niitä negatiivisia asioita, että miksi tän pitää olla niin vaikeeta.
Mutta vaikka Topin kanssa eläminen on välillä todella raskasta, niin se myös antaa tosi paljon. Kasvattaa äitinä ja lapsen kasvattajana. Topin kanssa saa eniten tuntea niitä onnistumisen tunteita, kun Topilla joku juttu onnistuu hienosti tunnen että olisin itse onnistunut siinä. Topin järjestelmällisyys ei ole aina vaan pahasta, vaan se on myös hyvästä, koska Topi laittaa järjestelmällisesti tavaransa paikoilleen. Topi on opettanut mulle lapsista eniten millaista on olla vanhempi, olla äiti.
Kun joku sanoo että Topi on sairas, mä heti korjaan "Ei Topi ei ole sairas, Topi on erityinen!". Topi on mun ihana ja erityinen poika, ja mä olen oppinut arvostamaan sitä että mulle on suotu tälläinen poika jonka antamat halit jo on mulle iso juttu, koska Topi harvoin osoittaa tunteitaan niin, mutta kun tekee niin tunnen olleeni hyvä ja rakastava äiti. Päivääkän en Topin kanssa vaihtaisi pois, en niitä lukuisi raivareita, jolloin ikkunat on hellissy en niitä epätoivon hetkiä kun mikään ei ole onnistunut, koska se on tehnyt musta paremman ihmisen ja ennen kaikkea paremman äidin <3
Ja mikä muu biisi tähän sopisi paremmin kuin:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti