Olen ollut juu hieman laiska blogin suhteen viime aikoina, mutta loppu raskaus hieman väsytti enkä kauheesti jaksanut keskittyä neppaamiseen.
Meille tosiaan syntyi 6.11 klo: 9.58 pieni tyttö, ja tarkka tyttö oli, kun tuo oli myös laskettu aika. Tässä nyt sitten synnytys kertomus sellaisille jotka sen haluavat ja jaksavat lukea :)
Elikkäs tiistai yönä heräsin kahen aikaan, kun meidän koirat meuhkas jotain, eikä olo ollu mitenkään ihmeen tuskainen, ainut et jo nukkumaan mennessä mun jalkoja oli särkeny kauheesti, en tiedä liittykö synnytykseen mitenkään. Nousin siinä sit ylös komentaa koiria, ja kävin vessassa, ja menin takas sänkyyn pötkölleen. Mut unesta ei tullukkan mitään, kun alkoi tuntua pientä vihlasua ala massussa, ja olin ihan et juu taas vaan härkkii. Mutta nousin sängystä uudelleen ylös, ja joskus puol kolmen ja kolmen välillä, alkoi tuntuu hieman kipeämmin supistukset, ja mun toiveet jo heräs et JOKO!
Supistukset voimistu ja voimistu, välil kävin kokeilee nukkumista mut eihän siitä mitään tullut. Puol neljä laskin ekan kerran suppareiden välejä, ja ne oli siin vaihees 6min välein. Ja totesin supistusten voimakkuudesta, et kyl nyt on synnytys käynnistynyt. Viiden aikaa päätin käydä lämpösessä suihkussa, kun supistukset alkoi jo tehdä aika kipeetä, ja suihkun jälkeen soittelin kiian hakee käppänät sen luokse hoitoon. Kiia tuli hakemaan koiria, ja samalla lähdin käyttää Myrtin ulkona, mutta ei pitkästi pystynyt käymään, kun supparit vaan kipeytyivät.
Kuuden aikaa soitin Timpalle, että nyt olis lähtö, en enää pärjänny supistusten kanssa kotona. Timppa tuli puoli seittemän noukkii mut kyytiin ja lähdettiin kohti synnäriä, jossa oltiin 6.40. Ensimmäisenä kätilö katsoi tilanteen, 3cm auki ja kohdun kaulaa ihan reunaa jäljellä. Isäntä siin viel pohti, et jos lähtis töihin jos ei rupeekkan tulemaan heti valmista. Käyräl makailin vähän vajaan tunnin, ja siinä maatessa supistukset vain tiheni ja koveni. Käyrän jälkeen kätilö kattoi tilanteen uusiks, kohdun suu 6-7cm auki ja kätilö totes Timpalle, et voit nyt kyl unohtaa sen töihin lähdön ja meidät ohjattiin saliin.
Mentiin viel käymään pihalla, ja kun sieltä tultiin sisään niin kyselin et koskahan spinaali olis mahdollinen, niin kätilö sano et voi kohta katsoa. Mentiin sitten takas saliin, minä istuksin keinutuolissa kauratyynyn kanssa, mutta tyynystä ei tuntunut olevan mitään apua ja pyysin miestä soittaa kelloa. Ja kun kätilö tuli saliin, niin pyysin uusiks spinaalia. Kätilö sitten käski mut sängylle, ja laitteli käyrän ja valmisteli mut puudutusta varten, ja supistukset tosiaan alko olee sietämättömiä. Anestesia lääkäri tulikin melko pian kun kätilö olis saanut mulle tipat ja systeemit, ja siitä se autuus tuli kun puudutus oli laitettu, en tuntenut enää minkään moista kipua.
Spinaalin jälkeen, kun kätilö mittaili verenpainetta, ei meinannu vauvan sydän äänet löytyä masun päältä käyrällä, joten päätti kätilö et puhkaisee kalvot jotta saa sydän anturin vauvan päähän. Ja vesin jälkeen olin auki 7-8cm. Vesin jälkeen olin 9cm auki, ja rupesin hetken päästä tuntemaan painetta mutta ei vielä paikat auenneet enempää ja supistukset olivat puudutteen jälestä hieman heikentyneet, joten kätilö laittoi tippaa kovemmalle, ja hetken päästä aloin tuntemaan painetta ja tilanne tarkastus ja kätilö totesi, että nyt olis paikat auki, et seuraavan kerran kun tunnen tarvetta niin voin aloittaa ponnistuksen. Mutta tuota tarvetta jouduttiin hetki odottelemaan, niin kätilö vielä hieman sääti tippaa. Ja hetken päästä sitten tuli jälleen tunne että voisin yrittää ponnistaa, ja ekalla ponnistuksella syntyi vauvan pää, ihan pieni tauko ja kello 9.58 (3h 13min sairaalaan tulosta) syntyi loput pienestä tytöstä ja onnen kyyneleet nous niin äitin kun iskänkin silmiin.
Vauva nostettiin napanuoran leikkaamisen jälkeen mun rinnan päälle, ja itkusta ei meinannu loppua tulla, kun näin pienen rakkaan kunnolla. Jonkin aikaa pidin vauvaa rinnan päällä, kunnes kokeilin ensimmäistä syöttöä, ja se sujui oikein hienosti, molemmilta rinnoilta. Kun vauva oli syötetty ja mä sain luvan nousta suihkuun, ja kätilö rupesi pesemään ja pukemaan vauvaa ja otti myös hienot mitat 3420g, 52cm ja pipo 34cm, niin iskä lähti jo kotiin. Suihkun jälkeen sain syötävää ja odottelimme osastolle pääsyä, ja puolen päivän aikaan sitten pääsimme sinne.
Osastolla kaikki sujui hienosti. Mulla nous eilen maito ja vauva syö hyvällä tahdilla, itse heräämällä ei tarvitse herätellä. Toki sairaalassa varsinkin eilen illalla podin pientä koti ikävää, kun kotona nuo isommat lapsoset ja koirat, mutta suht hyvin sain nukuttua kumminkin yöllä.
Ja tänään tosiaan sitten päästiin kotiin. Lapset otti hyvin vauvan vastaan, ja niin myös nuo karvaiset lapset. Nyt pikku neiti nukkuu masu täynnä tyytyväisenä omassa sängyssään, ja omaan sänkyyn taitaa nyt lähteä tämäkin mamma, ja nukkua oikein makoisat unet!
