Elämää erityislapsen äitinä

Ajattelin tämmöisen aiheen ottaa kirjotettavaksi.

Topilla siis on erityispiirteitä, jotka vahvasti viittaa Aspergerin oireyhtymään. Se vaati vanhemmalta paljon, kaikki tekeminen ja meneminen pitää miettiä Topin kannalta. Mitään extemporee juttuja ei voi noin vain tehdä. On omat taistelunsa viranomaisten kanssa, jotka ei noin vaan ymmärrä että Topi on lapsi jolla on vahvojakin erityispiirteitä, ja ne ei johdu mun huonosta vanhemmuudesta tai siitä että Topi olisi millään sorttia tyhmä. Joudun välillä ottaa kovaakin Topin kanssa yhteen, ja sillon miettii ehkä niitä negatiivisia asioita, että miksi tän pitää olla niin vaikeeta.

Mutta vaikka Topin kanssa eläminen on välillä todella raskasta, niin se myös antaa tosi paljon. Kasvattaa äitinä ja lapsen kasvattajana. Topin kanssa saa eniten tuntea niitä onnistumisen tunteita, kun Topilla joku juttu onnistuu hienosti tunnen että olisin itse onnistunut siinä. Topin järjestelmällisyys ei ole aina vaan pahasta, vaan se on myös hyvästä, koska Topi laittaa järjestelmällisesti tavaransa paikoilleen. Topi on opettanut mulle lapsista eniten millaista on olla vanhempi, olla äiti.

Kun joku sanoo että Topi on sairas, mä heti korjaan "Ei Topi ei ole sairas, Topi on erityinen!". Topi on mun ihana ja erityinen poika, ja mä olen oppinut arvostamaan sitä että mulle on suotu tälläinen poika jonka antamat halit jo on mulle iso juttu, koska Topi harvoin osoittaa tunteitaan niin, mutta kun tekee niin tunnen olleeni hyvä ja rakastava äiti. Päivääkän en Topin kanssa vaihtaisi pois, en niitä lukuisi raivareita, jolloin ikkunat on hellissy en niitä epätoivon hetkiä kun mikään ei ole onnistunut, koska se on tehnyt musta paremman ihmisen ja ennen kaikkea paremman äidin <3

Ja mikä muu biisi tähän sopisi paremmin kuin:

Minun nautintoni

Mun on pitäny kirjottaa lasten koulun alkamis kuulumisia, mut siirrän vielä. Kun keksi toisenlaisen aiheen.

Jatkuvasti joka suunnasta tulee tätä, lapsilla pitää olla sitä tätä ja tota, koirilla pitää olla sitä tätä ja tota, mutta monet unohtaa että tätä porukkaa pyörittää ihan oikea ajatteleva olento, josko sekin joskus tarvis jotain???

Ihan pieniä juttuja. Mä olen nyt ruvennut hoitamaan kynsiäni, koska on vaan kiva kun kynnet näyttää kivalta ja hyvin hoidetulta, ja siitä tulee itselleen hyvä fiilis, ihan sama mitä muut miettii miltä mun kynnet näyttää, kuhan musta iteltä tuntuu hyvältä. Mä olen jo jonkin aikaa pyrkinyt pitämään hyvää huolta hiuksistani, koska sekin vaan tuntuu hyvältä kun on terveet elävät hiukset.
Mutta näihinkin pikku juttuihin, mä en käytä isoja summia rahaa, käymällä kampaajalla tai miksä näit kynnen laittajia sanotaan, mä hoidan ne ihan itse, saan sen hetken ihan omaa aikaa ihan tässä kotona, ja vaan nauttia itsestäni ja omasta seurastani.
Ihan perus käyttö vaatteita ostan, kerran vuodessa uusia (nyt ei lasketa raskaus aikaa), koska kyllä mä haluun joskus nauttia ihan uusista vaatteista, miettimättä että noh nääkin rahat olis voinu laittaa lapsiin tai koiriin. Juhlavaatteita mulla on sen verran, että ei joka juhlissa tarvi samoja käyttää, mutta en myöskän osta joka juhliin uusia.

Mutta tiettekö mistä mä nautin kaikkein eniten, sauna hetkistä Millan kanssa jutustellen, Merin hellyyden puuska kohtauksia, Topin halitarpeista, Emmin höpötyksestä ja läheisyydestä, pitkistä lenkeistä koirien kanssa, hyvin sujuneista treeneistä koirien kanssa, hyvästä tunnelmasta näyttely paikalla, rapsutus hetkistä kissan kanssa, kyllä mä nautin eniten ihan vaan mun lapsista ja koirista, ja voin vaikka vannoa että nekin nauttii enemmän mun huomiosta kun lapset vaatteista, koneista, puhelimista yms. tai koirat kammoista, harjoista, fööneistä yms.

Moni ei varmasti pysty käsittää sitäkän, että ei mä en tarvii enkä halua lomaa lapsista ja koirista, koska ne on niitä asioita, mistä mä saan suurimmat onnen ja hyvänolon tunteet. En ymmärrä lätinää "vanhemmat tarvitsee lapsista lomaa", miksi niitä lapsia tehdään, jos niistä tarvitaan lomaa. Sama asia koskee kyllä koirien omistajia, mulla ei ole mitään tarvetta saada koirista lomaa, nytkin on pakko loma yhdestä koirasta, ja sydän itkee ikävää!
Mulla on nämä omat pienet hetket, mitkä ei liity kun muhun itseeni ja siinä on sitä mun omaa aikaa, miksi sitä pitäisi olla viikonloppu/viikko kerrallaan???

Mun suurimmat nautinnot ovat mun omat rakkaat lapset, niin karvattomat kuin karvaisetkin <2