JOULULOMA

Vihdoin koitti paljon odotettu joululoma lapsilla. Saavat olla ja möllöttää ei tarvi ees vilkasta koulukirjoihin päin. Tosin meil Milla aloitti lomailun jo torstaina, kun sai pikku tytöillä olleen kuume yskä kurkkukipu taudin. Meil siis ekana tuli Memmu kipeeks maanantaina ja siltä katos totaallisesti ääni, joka palasi perjantaina ja Memmuli pääsi vielä yhdeksi päiväksi päiväkotiin. Mutta eniten sydäntä on raastanut, kun tuo äitin pienin murunen tuli ensimmäistä kertaa kipeäksi, ja on sitä edelleen. Kovin on yskäinen ja nuhainen. Puhuttiin Timon kanssa, että jos huomenna viel on kovin yskänen, niin tarvi käydä lekurissa näytillä. Ei Emmilläkän keuhkot rohise, ja ei ole edes mitenkään vetelä. Kauheesti vain yskii, mutta musta tuntuu että tuo yskänlääke alkaa pikku hiljaa tehoomaan.
Joo mutta Topi ei ole tuohon tautiin sairastunut, se ollut koko ajan terve ja vähän turhankin pirteä, kun ilta ulkoilut on jäänyt, kun muut on kipeenä!

Kovasti joulua lapsoset täällä odottelee, ja kaipa itekkin jo odottaa sitä ruuan määrää :D

Me ei nyt yhtään tiedetä et minkämoisen välitokarin tuo Miltsu sai, kun ei tosiaan ollu kuntonen sitä eilen hakemaan. Josko se kerkeis täs loman aikana tulee postissa, niin nähtäs sit et jos on hyvii numeroita niin saa neiti jotain extraa, vien varmaan sen vihdoin sinne Raxiin syömään mitä se on kauhees

Taaperon päivä

Keksin tälläisen idean eräästä koira blogista, jossa oli koirien päivä että teenkin meidän Emmistä taaperon päivä videon. Matskua videoon olis voinu olla ehkä pikkusen enemmän, mutta kameran käyttö unohtui pariin otteeseen mutta tässä teille

TAAPERON PÄIVÄ:

Hiljasta on ollu...

Kauhee kun nyt näyttää et tänne kirjotettu kuin syyskuussa kun siirsin osan textejä mun henk.koht blogiin joka on lukkojen takana. Jos olet mun naama kaveri niin heitä mulle säpöä niin laitan lukijaks. Mutta toki ihan kuka vaan ei kelpaa ;)

Mutta mitäs meidän perheelle kuuluu. Pää sääntösesti ihan hyvää. Eilen juhlittiin Emmin 1.v synttäreitä ihan pienel porukal, mutta sitäkin mukavempaa oli :)

Joulua täällä toki kovasti odotellaan jo ja kotiakin on laitettu jouluseksi, voisin joku päivä ottaa hieman kuvia jouluisesta ilmeestä :) Kyllä täällä kodissa on ihana olla, vaikka muutamaan hetkeen jo miettinyt tästäkin muuttoa, mutta täällä on kyllä niin ihanan hiljaista ja rauhallista että mihkään halua lähteä :)

Laitan kohta toisenlaisen päivityksen tähän perään, nyt en jaksa enempää miettiä juttuja tänne :)

Elämää erityislapsen äitinä

Ajattelin tämmöisen aiheen ottaa kirjotettavaksi.

Topilla siis on erityispiirteitä, jotka vahvasti viittaa Aspergerin oireyhtymään. Se vaati vanhemmalta paljon, kaikki tekeminen ja meneminen pitää miettiä Topin kannalta. Mitään extemporee juttuja ei voi noin vain tehdä. On omat taistelunsa viranomaisten kanssa, jotka ei noin vaan ymmärrä että Topi on lapsi jolla on vahvojakin erityispiirteitä, ja ne ei johdu mun huonosta vanhemmuudesta tai siitä että Topi olisi millään sorttia tyhmä. Joudun välillä ottaa kovaakin Topin kanssa yhteen, ja sillon miettii ehkä niitä negatiivisia asioita, että miksi tän pitää olla niin vaikeeta.

Mutta vaikka Topin kanssa eläminen on välillä todella raskasta, niin se myös antaa tosi paljon. Kasvattaa äitinä ja lapsen kasvattajana. Topin kanssa saa eniten tuntea niitä onnistumisen tunteita, kun Topilla joku juttu onnistuu hienosti tunnen että olisin itse onnistunut siinä. Topin järjestelmällisyys ei ole aina vaan pahasta, vaan se on myös hyvästä, koska Topi laittaa järjestelmällisesti tavaransa paikoilleen. Topi on opettanut mulle lapsista eniten millaista on olla vanhempi, olla äiti.

Kun joku sanoo että Topi on sairas, mä heti korjaan "Ei Topi ei ole sairas, Topi on erityinen!". Topi on mun ihana ja erityinen poika, ja mä olen oppinut arvostamaan sitä että mulle on suotu tälläinen poika jonka antamat halit jo on mulle iso juttu, koska Topi harvoin osoittaa tunteitaan niin, mutta kun tekee niin tunnen olleeni hyvä ja rakastava äiti. Päivääkän en Topin kanssa vaihtaisi pois, en niitä lukuisi raivareita, jolloin ikkunat on hellissy en niitä epätoivon hetkiä kun mikään ei ole onnistunut, koska se on tehnyt musta paremman ihmisen ja ennen kaikkea paremman äidin <3

Ja mikä muu biisi tähän sopisi paremmin kuin:

Minun nautintoni

Mun on pitäny kirjottaa lasten koulun alkamis kuulumisia, mut siirrän vielä. Kun keksi toisenlaisen aiheen.

Jatkuvasti joka suunnasta tulee tätä, lapsilla pitää olla sitä tätä ja tota, koirilla pitää olla sitä tätä ja tota, mutta monet unohtaa että tätä porukkaa pyörittää ihan oikea ajatteleva olento, josko sekin joskus tarvis jotain???

Ihan pieniä juttuja. Mä olen nyt ruvennut hoitamaan kynsiäni, koska on vaan kiva kun kynnet näyttää kivalta ja hyvin hoidetulta, ja siitä tulee itselleen hyvä fiilis, ihan sama mitä muut miettii miltä mun kynnet näyttää, kuhan musta iteltä tuntuu hyvältä. Mä olen jo jonkin aikaa pyrkinyt pitämään hyvää huolta hiuksistani, koska sekin vaan tuntuu hyvältä kun on terveet elävät hiukset.
Mutta näihinkin pikku juttuihin, mä en käytä isoja summia rahaa, käymällä kampaajalla tai miksä näit kynnen laittajia sanotaan, mä hoidan ne ihan itse, saan sen hetken ihan omaa aikaa ihan tässä kotona, ja vaan nauttia itsestäni ja omasta seurastani.
Ihan perus käyttö vaatteita ostan, kerran vuodessa uusia (nyt ei lasketa raskaus aikaa), koska kyllä mä haluun joskus nauttia ihan uusista vaatteista, miettimättä että noh nääkin rahat olis voinu laittaa lapsiin tai koiriin. Juhlavaatteita mulla on sen verran, että ei joka juhlissa tarvi samoja käyttää, mutta en myöskän osta joka juhliin uusia.

Mutta tiettekö mistä mä nautin kaikkein eniten, sauna hetkistä Millan kanssa jutustellen, Merin hellyyden puuska kohtauksia, Topin halitarpeista, Emmin höpötyksestä ja läheisyydestä, pitkistä lenkeistä koirien kanssa, hyvin sujuneista treeneistä koirien kanssa, hyvästä tunnelmasta näyttely paikalla, rapsutus hetkistä kissan kanssa, kyllä mä nautin eniten ihan vaan mun lapsista ja koirista, ja voin vaikka vannoa että nekin nauttii enemmän mun huomiosta kun lapset vaatteista, koneista, puhelimista yms. tai koirat kammoista, harjoista, fööneistä yms.

Moni ei varmasti pysty käsittää sitäkän, että ei mä en tarvii enkä halua lomaa lapsista ja koirista, koska ne on niitä asioita, mistä mä saan suurimmat onnen ja hyvänolon tunteet. En ymmärrä lätinää "vanhemmat tarvitsee lapsista lomaa", miksi niitä lapsia tehdään, jos niistä tarvitaan lomaa. Sama asia koskee kyllä koirien omistajia, mulla ei ole mitään tarvetta saada koirista lomaa, nytkin on pakko loma yhdestä koirasta, ja sydän itkee ikävää!
Mulla on nämä omat pienet hetket, mitkä ei liity kun muhun itseeni ja siinä on sitä mun omaa aikaa, miksi sitä pitäisi olla viikonloppu/viikko kerrallaan???

Mun suurimmat nautinnot ovat mun omat rakkaat lapset, niin karvattomat kuin karvaisetkin <2

Nyt kyllä väsyttäää...

Meillä on Emmi neiti hieman viime aikoina nukkunut huonosti, johtuneen siitä kun oppinut niin paljon kaikkea uutta, ettei malttaisi nukkua. Eilen illalla pimu nukahti tuohon mun sängyn päälle, enkä sit raaskinu sitä siitä kantaa omaan sänkyyn, noh se kostautui sitten. Vähän ennen viittä, neiti päätti herättää äiskän, kannoin sit pimatsun omaan sänkyyn ja sinne tuo nukahti takas...mut kas mulle ei uni enää tullu ja olin unen päästä saanut vasta yhden aikaan, eli 4h jäi viime yön saldoks, ja nyt kyl väsyttäs. Mutta yhdeltätoista pitäs olla Lahdessa Vianorilla vaihdattaa uudet kesäkumit palleron alle, jotta huomenna olis turvallista lähteä reissuun. Mut josko sen jälkeen vaik Emmin kanssa pääsis päikkäreille.

Mutta jaa, jospa sitä sitten vaikka rupeis touhuamaan et olen ajoissa Vianorilla. Viikon lopun reissusta tuleepi texti toden näköisesti koirien blogin puolelle, kun kyseessä on Myrtin kasvattajien miitti Kalajoella!

Syksy saapuu!

Ajattelin et jos välil kirjottelis lasten kuulumisista, niin ei olis ainaista angstaamista tämä blogi :D

 Milla odottaa kovasti koulun alkua, että sais kavereita kun kesän ollu melko yksinäinen. Yksi tyttö tuos oli, mutta oli vain isänsä luona lomailemassa, eikä asu täällä päin. Millan kanssa on nyt saatu vääntää vaate asioista, ja Milla on onneksi aika hyvin taas mun kanssa samoilla linjoilla, että muotivaate hömpötykset ei kuulu viel 9.v tytölle, katsotaan sitten joskus 5.v päästä. Milla kovasti Remuksen kanssa tykkää touhuta, temputtelevat ja Milla jopa vähän innostunut jo turkin hoidostakin, kampailee jo kummasti Remusta, haluis kuulemma jopa oppia nyppimään Remuksen, mutta ehkä ei ihan vielä ole aika sille :D Ja kovasti tuo hoitaa pienintä siskoaan, ja tykkää pusi halia Emmin kanssa <3

Topilla on ollut täysi loma, ei ole ollu terapiaa eikä oikeestaan mitään muutakan. Mummolla oli tuos mummon lomalla kolme yötä, mutta muuten melkein täs kotosalla vaikuttanu. Mutta Topi on nykyään suhteellisen helppo, mitä nyt ääni ärsykkeistä välillä tulee pultteja, ja oon miettinykkin et pitäs kotiinkin hommata sille kuulo suojaimet, ajatellen tulevaa läksyjen tekoa! Mutta kun Topin asiat ja hommat menee multakin jo ihan rutiinilla, enkä niitä kovin pohdi :)

Merillä oli toimintaterapiassa arviointi jakso. Eilen sit palaveerattiin asian tiimoilta, karkeassa ja hienossa motoriikassa on ikä tasolla, mutta visuaali motoriikassa jää aika reilusti ikä tason ala puolelle, eli siis Memmu ei pysty yhdistää näkemäänsä tekemiseen esim. heität pallon niin se ei osaa ottaa koppia, kun ei onnistu hahmottamaan missä kohtaa pallo tulee kohdalle, eikä osaa piirtää mallista. Ja toimintaterapia jatkuu nyt puol vuotta, ja puhetta oli myös että psykologi tekisi omat tutkimuksensa. Puheterapiaa vielä odotellaan, mutta tuo TT sano että voi tuo motoriikka vaikuttaa myös tuohon puheeseen, ja Memmu ei osaa kieltä liikuttaa puolelta toiselle yms. eli tuosta TT:stäkin on jo kovasti jeesiä, että puhe rupeis tulemaan oikein. Muuten Memmulikin on vaan nautiskellu lomasta, ja sekin kovasti jo odottaa uuteen päiväkotiin pääsyä :)

Emmi neiti kasvaa ja kehittyy kovasti. 8kk neuvola lääkärissä mitat oli 71cm ja 9300g. Neiti on oppinut ryömimään ja toisinaan jo nousee konttamaan, mutta ei nostele jalkoja vaan laahaa perässä vetäen. Tukea vastenkin nousee jo, ja tästä jo muutama haaverikin sattunu.

Mutta tässä nyt jotain lasten kuulumisia :)

Heinäkuun pölinää

Asiasta toiseen, meille tuli torstaina Timon kanssa 10.v yhteistä taivalta, ja eiköhän me olla vielä yhdessä kymmenenkin vuoden päästä. Välil meil on kriisejä, mut me kyllä päästään yli, koska missään kohtaa rakkaus ei ole loppunut, se on pitänyt meidät aina yhdessä <3

Mut nyt tän pitäs ruveta valmistautumaan iltaan, olen lähdössä vanhan kaverin valmistujaisiin, heidän mökilleen ja huomenna sitten vasta kotiudun, saas nähdä, eka yö Emmistä erossa :)

Sä alat vihdoin viimein käsittää ettet sä tarvii lupaa keneltäkään
Oot liian kaunis häpeemään etkä voi yhtään mitään menettää
Joten anna mennä joten anna mennä

                                                                                                                  -Kaija Koo

Uusi leima :)

Viikko sitten poikkesin Nean luona, ja Nea taideteoksia mun iholle teki. Nilkkaan tuli tutun suunnittelema snautserin pää, tuon ajatus kertoa se, mikä on mun The Rotu, vaikka elämässä tulisin muitakin rotuja vastaan, niin sanutserit on vaan ne jotka eniten mun elämään on vaikuttanut ja mua säväyttänyt. Kiitos Nea vielä kerran kuvan toteutuksesta mun iholle ja kuvan suunnittelijallekkin vielä kerran isot kiitokset!

Meidän Emmi on oppinut ryömimään!!!!! Ja aukomaan lipaston alimmat laatikot ja repimään verhoja :D Kohta se menee jo nelivedol ja vetää kaiken alas, voi huh kyl vauhtia riittää meidän kodissa!
Tässä vielä video kevennys Emmin jorailusta:

Vihdoin tämä kämppä on kuosissa sisältä, taka piha tulee tod.näk vkl:n aikana kuntoon!

Ja nyt sitten esittelyä, valmiista Vellingimäestä! Väreinä kaikissa muissa huoneissa paitsi lasten, valkoinen, musta ja violetti.

ETEINEN:

LASTENHUONE NUM. 1: MERI & EMMI

 

 Tänne viel tulee pientä muutosta, tod.näk tuo sohva ei jää tuohon, ja lelu hyllyt tulee vierekkäin ja tuonne seinä hyllylle tarkoitus laittaa pehmoleluja :) Huone on nyt sellainen oikein pienten ihmisten huone :)

LASTENHUONE NUM. 2: MILLA JA TOPI

 

 Tänne viel verhot voi vaihtua, kuhan löydän oikein iskevät :D Mutta huone on nyt sellai koululaisten huoneen näköinen :)

KEITTIÖ:

 

Keittiö on oiekin mun mieleen, mahtu kunnolla aukoo ovia yms. Ja hyvin mahtui pieni pakastinkin tuonne :) Normi perheissä tuommosissa purkeis olis ehkä pastaa, keksei jne. Mutta meilläpä niissä on koirien herkut, koska kovasti temputetaan ja treenaillaan koirien kanssa, niin tuosta hyvä nappaa vähän namia taskuun :)

RUOKAILU TILA:

  Mä ite tykkään kovasti tästä, hyvin mahdutaan kaikki pöydän viereen syömään. Ja ei tosiaan ole keittiössä tiellä tuo pöytä. Ja nuista kukista kuva, koska siitä asti kun alotin finnmarilla harjottelun olen himoinnut nuita kukkia, ja nyt vihdoin niille tuli paikka mun kodissa. Ja tuossa seinällä on nyt tuo "Oma koti kullan kallis" texti, koska tää vaan on niiin koti <3

OLKKARI/MAKKARI:

Elikkäs tosiaan olkkari toimii nyt siis myös makkarina, en jaksanu sohvaa levittää kuvaa varten, mutta laitan "makkari" kuvan vaik kun esittelen taka pihaa kun se on valmis. Ja nyt pakko ihan sanoo, mutta olo huoneen iiiihan kaikki huonekalut on ala IKEA, on se vaan hyvä kauppa :D Ja toki meillä tuo finnmari näkyy vieläkin aika vahvasti :)

Nyt kämppä kuosissa, niin voidaan vaan ruveta nauttimaan kesästä ja maaseudun rauhasta, kyllä tää paikka vaan on niin meille <3

 

 

 

Vielä pieni rutistus!

Ompas kirjottaminen jäänyt muutto hässäkän alla, ihan molemmissa blogeissa.

Mutta joo, muutto alkaa olee todella hyvällä mallilla! Vanha kämppä on ruvennut peräti kaikumaan, kun tavarat ovat vähentyneet ja verhojakin jo olen ikkunoista pois ottanut. Ennen kun enempi selvitän muuton aiheuttamia tunteita ja vähän kuvatuksia uudesta, niin kerron kun böndellä jo sattui pieni tapaturma.

Eli tossa toissa lauantaina, oltiin koko perheen voimin böndel. Minä kokosin ikeaa, mitä oltiin edellisenä päivänä käyty Timpan kanssa kimpas hakemassa, ja Timppa rakens aitaa. Myös systi ja sen mies oli meidän apuna. Ja lapset kirmaili pitkin pihoja. Ja ennen kun systi ja Taisto tuli, niin lapset kävi läheisen omakotitalon pihassa rapsuttamassa sakemannia joka oli vaijerissa. Minä ne sieltä huusin pois, ja kauhee valistus siitä että vieraita koiria ei rapsuteta, jos koiran omistaja ei ole paikalla!
Tuosta meni sitten semmonen pari tuntia, kun Milla tulee sisälle huutaen "SE KOIRA ON IRTI, MEMMUSTA TULEE KAUHEESTI VERTA!!!!", mitä mul käy ekana mieles, se koira on purrut Memmua! Mutta kun sitten tyttö pääs sisälle, ja itse kertoi mitä tapahtu, niin koira oli juossut päin ja kaatanu likan hiekkaan. Mä ite olin sen verran shokissa, kun säikähdin tilanetta että systi hoiteli Memmun suihkuun. Tämä koira siis tuli sitten meidänkin pihalle, ja me vaan yritettiin ajaa sitä pois, että tajuaa mennä takaisin kotiinsa, eikä opi että meidän pihalle ollaan ihan tervetulleita.

Heti tapahtuman jälkeen

Parin päivän päästä

Tänään

Pahan näköiset jäljethän tuosta naamaan tuli, mutta nyt jo melkein kokonaan parantunut. Mä sit olin koko sunnuntain aika ahdistunut, kun en tarkkaa tiennyt mitä oli tapahtunut ja mikä se tilanne oli. Ja toki kannoin suurta syyllisyyttä, että lapset menivät toisen pihalle koiraa rapsuttelemaan ilman lupaa (ite vetäsin ihan hirveet pultit jos joku meidän koiria ilman lupaa silittelis). Ja ajattelin jo että näinkö täälläkin sitten asuminen alkaa kauheissa paineissa. No maanantaina kun olin viemässä tavaraa niin käytiin sit systin kanssa selvittämässä koko tilanne koiran omistajan kanssa. Kerroin niille että lapset ovat aikasemmin lauantaina käyny niiden pihassa katsomassa koiraa, ja pyysin anteeksi omaa huolimattomuuttani. Ja sitten kerroimme mitä oli sattunut, ja he sanovat et koira joo oli lauantaina jossain vaiheessa livahtanut oven välistä omille teille, et mutta normaalisti kyllä pysyy oman tontin puolella. Ni veikkailtiin sit, et olisko se koiruli kuullu lasten äänet ja lähteny moikkaamaan, koska oli jo aikasemmin todennut että ne ovat mukavia kavereita. Koiran omistaja sit kysy et voiko korvata jotenkin koiran tekoset, niin pyysin vain että tyttö pääsis kattoo koiraa uusiks, että ei tule kammoa. Ja sanovat että tottakai saa tulla!
Mutta asian selvittäminen helpotti hirmusesti mun omaa oloa, ja jälleen pystyn nauttimaan böndestä ihan täysillä. Ja eilen itse asiassa taas systin kanssa törmättiin näihin omistajiin, niin kyselivät, että koskas tullaan koiraa rapsuttelemaan :) Ja että heil on kilpikonnakin mitä lapset saa tulla kattomaan :) Ja eihän sit tiedä vaikka siitä sakemanni pojasta tulis Myrtille kaveri :)

Noniin, sitten takas muutto asioihin. Eli kamoja kovasti viety, ikeassa käyty ja ens lauantaina olis sitten isoimpien kamojen vienti pakulla, ja myös kokonaan Lappilaan jääminen. Toki ens viikon sit viel tääl käyn siivoomassa yms. kun lapset kuletan kouluun. Mutta ei enää paljon, niin mun ei tarvi kärsii kusipäisistä naapureista jotka tekee elämisestä omassa kodissa yhtä helvettiä. Ja siis tarkoitan näitä meidän rapussa asuvia, en muita. Koska kylhän täs talossa on myös ihania ja mukavia ihmisiä, mainittakoon nyt ihan ekan Tonia, josta on ollu mulle suurin tuki ja apu Topin asioissa, ja toki tekemisissä tullaan olemaan jatkossakin paljon!

Ja sitten hiukan kuvia jo uudesta, seuraavat tulee kun kämppä on ihan täysin valmis!

                                                Meidän kämpän nurkalta etu pihaa:

 

 Tässä on rinne mitä lapset rakastaa pyöriä ja hyöriä alas :D

 

Etu pihaa, hieman on aneeminen, mutta tähän tarkotus tuoda meidän jätti trampoliini anoppilasta:

Taka pihaa, jossa tuossa vaiheessa vasta aidan 

kehikkoa, nyt siinä on jo verkkokin paikoillaan:

                                                           Etu ovi:

Tuulikaappi ja eteistä:

Olkkari:

Keittiö:

Kylppäri:

Sauna:

Ja sitten tälläinen uusi sisustus elementti ja sen asukas <3

Harmaa leidi

MULLA ON AVAIMET!!!

Tänään on se päivä kun otimme askeleen eteen päin, askeleen lähemmäs mun haavetta. Mä sain tänään avaimet uuteen kämppään! Kävin jo siivoomassa ja viemässä pienen läjän romua uuteen. Ja tuntu nyt illal kun siel siivosin, ja istuin etu ovel röökil, et hitto mä olen kotona. Kuuntelin linnun laulua ja kattelin maalaismaisemaa, voi mä niin nautin. Ja kyllä tuolla on tosi positiivinen vaikutus muhun! Haave maalle muutosta on lähempänä, me päästään maalle ei vielä ihan sellaiseen paikkaan mistä haaveilen, mutta sekin päivä vielä koittaa!

Mä kerron nyt viel muuten tästä päivästä ennen kun menen omiin fiiliksiini, koska sen jälkeen multa ajatus katkee muiden asioiden osalta. Eli ennen avainten saantia, me olimme Millan ja Topin kanssa tutustumassa niiden uuteen kouluun. Ja se meni tosi kivasti. Topi nyt husels menee omaan tapaansa, mutta Milla jo sai kaverin tulevalta luokaltaan, kyl on kiva että Milla on perinyt isänsä yltiö sosiaallisen luonteensa! Mut minä itse tykkäsin opettajista, ja uskon että lasten on hyvä tuolla käydä ala-asteensa :)

Kuvia alkaa uudesta kodista tulee sitä mukaan kun sinne kamaa saan ja hommia teen!

Nyt se loppui....

Mä annoin periksi. Ja nyt tunnen itseni luovuttajaksi. Huonoksi ja tarpeettomaksi. Mutta kaikkien konstejen ja tyylejen jälkeenkin, maidon tulo on lopussa. Ja Emmi ei yhtään enää viihdy rinnalla koska sieltä ei tule mitään. Itku vaan tulee kun ei onnistu enää. Miksi tän pitää joka kerta olla yhtä vaikeeta? Siis imetyksen lopettamisen???

Ja mä luulen et syy maidon vähentymiseen yms. on stressi. Tässä on ollu vaikka ja mitä, ja toki nämä vaikeudet imetyksen kanssa alkoi siitä lastensuojelu ilmoituksesta, et ihan vinkkinä älkää tehkö turhia ilmoituksia vasta synnyttäneestä imettävästä äidistä!! Mä toivon et ilmotuksen tekijä lukee tän, ja tuntee edes pienen piston sydämmessään!!

Yritän nyt vaan saada tuntemaan itseni edellen Emmille tarpeelliseksi, ja ainutlaatuiseksi, olenhan mä sentäs äiti, ja ei nuin pieni vauva (vaikka ei tisua syö) pärjää mitenkän ilman äitiä. Vaikka toisaalla mun pää huutaa, kyllä iskäkin sen nyt pystyy hoitaa kokonaan, sua enää tarvita! Onko muilla äideillä ollu tälläsiä fiiliksia imetyksen lopetuksen yhteydessä??? Siis ei mul aikasemmilla kerroilla ole ollu näin vahvoja!

Ja tässäkin kohtaa yritän vaan miettiä uutta tulevaa kotia!! Ei enää kauan!!!