Tällä hetkellä negatiiviset muistot eivät takerru muhun kiinni, niin kun ne on takertunut, koska mä elän aika onnellisesti tällä hetkellä. Enemmän muistelen niitä kauniita ja onnellisia hetkiä mitä meillä oli tuossa talossa.
Me ajettiin jokin aika sitten Herralassa Timon kanssa, ja ajettiin katsomaan miltä paikka nykyään näyttää. Mutta se ei ollut missään määrin enään se paikka, mitä mä kutsuin kodiksi. Ei yhtään tuntunut pahalta ajaa siitä, kun ei mistään kohtaa tullut mitään muistoja mieleen.
Mä luulen että mä alan "parantua" ja mä rupeen tuntemaan tämän Keskuskuja 2 kodikseni. Mutta aina mulla on ikävä sydämmessä paikkaan, missä minä ja Timo rakensimme ensimmäiset palikat meidän perheeseen ja suhteeseen, paikkaan johon tulin kotiin ensimmäisen kerran äitinä, paikkaan jota mä rakastin koko sydämmelläni.
Tuli on silti vahvasti ykkös listalla mun peloissa, ja tulee varmasti aina olemaan. Se ritisevä ääni on alitajunnassa varmaan mun elämän loppuun asti. Mä olen meidän talon elävä palovarotin.
Se keltainen pieni talo, ulko saunoineen, Mimmin puu, mun omena puu...muistan ne aina, ja ne säilyy mun sydämmessä <3
Nyt vaihtuu tähän aiheeseen biisi, tähän asti kun se on ollut Chisun - Mun koti ei oo täällä. Mut tästä biisistä löytyy sanat mitkä sopii nyt paremmin, kun pystyn jo Keskuskujaa kodiksi kutsumaan :)
Sydämeni osuman sai
Nuoli on Amorin viinistä kai
Syvälle se upposi niin
Aivan kuin jäädäkseen iäksi kii
Iskusta sen mä vavahtelen
Vaikka se sattuu, mä vaikeroi en
Nuoli on Amorin viinistä kai
Syvälle se upposi niin
Aivan kuin jäädäkseen iäksi kii
Iskusta sen mä vavahtelen
Vaikka se sattuu, mä vaikeroi en
Elin maailmassain
Luulin, että sen rauhaa ei järkkymään mokoma sais
Mutta ootapa vain
Sinä uniini tuut, olet mun, olet unelmissain
Päivin ja öin ikävöin vain
~Siiri Nordin - Sydämmeni osuman sai
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti